14. Erityispedagogiikka ja opetusharjoittelu
Ammattikorkeakoululaki:
26 §
Esteettömyys ja opiskelijaksi ottamisen edellytykset:
Hakijan terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyvä seikka ei saa olla esteenä opiskelijaksi ottamiselle. Opiskelijaksi ei kuitenkaan voida ottaa sitä, joka ei ole terveydentilaltaan tai toimintakyvyltään kykenevä opintoihin liittyviin käytännön tehtäviin tai harjoitteluun, jos 33 §:ssä tarkoitettuihin opintoihin liittyvät turvallisuusvaatimukset sitä edellyttävät ja jos estettä ei voida kohtuullisin toimin poistaa.
Opiskelijaksi ottamisen esteenä 33 §:ssä tarkoitettuihin opintoihin on myös ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 81 §:n, tämän lain 33 §:n tai yliopistolain 43 a §:n mukainen opiskeluoikeuden peruuttamista koskeva päätös, jos toisten terveyden ja turvallisuuden suojelemiseen liittyvät seikat sitä edellyttävät. (11.8.2017/537)
Ammattikorkeakoulun tulee antaa opiskelijaksi pyrkiville tieto siitä, minkälaisia terveydentilaa koskevia vaatimuksia ja muita edellytyksiä opintoihin liittyy.
27 §
Opiskelijavalintaan liittyvä tiedonsaanti:
Jäljempänä 33 §:ssä tarkoitettuihin opintoihin opiskelijaksi pyrkivän tulee ammattikorkeakoulun pyynnöstä antaa opiskelijaksi ottamisen arvioinnin edellyttämät terveydentilaansa koskevat tiedot sekä tieto opiskeluoikeuden peruuttamista koskevasta päätöksestä.
28 b § (20.3.2015/257)
Opiskelupaikkojen varaaminen:
Ammattikorkeakoulun tulee turvata asianmukainen mahdollisuus päästä koulutukseen myös korkeakoulututkinnon suorittaneille ja opiskelupaikan vastaanottaneille. Ammattikorkeakoulun tulee huolehtia siitä, että eri hakijaryhmiin kuuluvien mahdollisuudet opiskelupaikan saamiseen eivät muodostu hakijoiden yhdenvertaisuuden kannalta kohtuuttoman erilaisiksi. Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon eri hakijaryhmiin kuuluvien osuus hakijoista, mahdollisuus siirtyä opintoihin muutoin kuin yhteishaun kautta sekä muut näihin rinnastettavat seikat.
30 a § (20.3.2015/325)
Opiskeluoikeuden jatkaminen:
Opiskeluoikeutta jatketaan, jos opiskelijalla huomioon ottaen hänen voimassa olevien ja puuttuvien opintosuoritustensa määrä ja laajuus sekä aikaisemmat päätökset lisäajan myöntämisestä, on mahdollisuus saattaa opintonsa loppuun kohtuullisessa ajassa. Ammattikorkeakoulun tulee lisäaikaa myöntäessään ottaa huomioon opiskelijan elämäntilanne.
31 §
Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön:
Opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.
Ammattikorkeakoulu voi hyväksyä järjestyssäännöt tai antaa muut järjestysmääräykset, joilla edistetään sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä ammattikorkeakouluyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä.
Edellä 2 momentissa tarkoitetuissa järjestyssäännöissä ja muissa järjestysmääräyksissä voidaan antaa ammattikorkeakouluyhteisön turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä ja asianmukaisesta käyttäytymisestä. Lisäksi määräyksiä voidaan antaa ammattikorkeakoulun omaisuuden käsittelystä sekä oleskelusta ja liikkumisesta ammattikorkeakoulun tiloissa ja alueella.
Koulutuksen esteettömyyteen liittyen ammattikorkeakoululaki antaa joitain raameja toimintamalleihin, mutta esimerkiksi erityisopetuksen järjestäminen ei ole lain velvoittamaa. Joissakin koulutusaloissa on käytössä SORA-säädös, jolloin opintoihin hakeutumista on jollakin tapaa rajoitettu, esimerkiksi jos on rikosrekisteri, ei voi hakeutua hoitoalalle.
Opiskeluhuolto ammattikorkeakoulussa:
Esimerkkinä Hamk (https://www.hamk.fi/opiskelijan-ohjeet/opiskeluterveydenhuolto/)
Opiskeluhuoltoon sisältyy oppija hyvän oppimisen, fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä, ylläpitämistä ja edellytyksiä lisäävää toimintaa.
Opiskeluterveydenhuollon tavoitteena on kokonaisuutena vahvistaa opiskeluyhteisön hyvinvointia, sekä yksilötasolla vahvistaa nuoren omia voimavaroja, sekä tukea aikuistumista ja elämänhallintaa. Oppijoiden käytettävissä on terveydenhuolto-ja sairaanhoitopalveluita, tarkoituksena edistää oppijoiden terveyttä, tukea opiskelukykyä, opiskeluympäristön terveyttä ja turvallisuutta. Syrjäytymisen ehkäisyssä tehdään moniammatillista yhteistyötä. Terveydenhoitaja tekee opintojen alussa terveyskysely-kartoituksen, jonka perusteella kutsuu tarvittaessa terveystapaamiseen, jos oppija näin haluaa. Terveydenhoitajan kanssa oppija pystyy keskustelemaan niin opintoihin, kuin henkilökohtaiseen elämänhallintaan ja terveyteen liittyvistä asioista luottamuksellisesti. Terveydenhoitajalta saa myös sairaanhoitopalveluita.
Oppilaitoksilla on jokaiselle oppijalle tapaturmavakuutus, joka korvaa sairaala- ja päivystyskäynnit, jos tapaturma sattuu kouluaikana. Opiskeluterveydenhuollon järjestää kunta, missä oppilaitos sijaitsee.
Pedagoginen esteettömyys:
Keramiikan opinnoissa tuntiopettajia oli neljä, joiden kaikkien kanssa opintojen aikana työskenneltiin paljon, joidenkin kanssa yhteistyö onnistui paremmin kuin toisten. Kaikkien kanssa ei voi tulla juttuun, mutta kultaisen keskitien löytäminen on tärkeää. Osalla opettajista oli taipumus suosia sellaisia oppijoita, joiden työskentely- ja toteutustapa olivat lähinna opettajan omaa tyyliä, jolloin ei-suosittujen oppijoiden työpanos ja arvosanat saattoivat kärsiä tällaisen opettajan kanssa työskennellessä.
Tässä huomasi miten kaksiteräinen miekka on, kun pitkän linjan yrittäjiä oli opetustyössä ilman opettajakoulutusta. En voi tietenkään yleistää, mutta olen huomannut itsessäni yrittäjänä ollessa tämän ilmiön, että harjoittelijaa opettaessa kädenjälki pitäisi olla joko täysin samanlaista kuin minulla tai miellyttää riittävästi, jotta lopputulos olisi mielestäni hyväksyttävää. Olen joutunut työskentelemään tietoisesti itseni kanssa, että oppisin pois tästä tyylistä, koska taiteessa ja käsityössä tärkeintä (minun mielestä) on löytää se oma tyyli ja tavat tehdä ja kehittää sitä, ei opetella kopioimaan opettajaa.
Oppimisympäristönä tilat mahdollistivat ryhmiytymista, mutta myös yksilötyöskentelyä. Opettajien työhuoneet olivat yhteydessä työskentelytiloihin, joka mahdollisti opettajan ohjausta oppituntien ulkopuolellakin. Pakollisten kurssien ohella työskentelytilojen käyttö oli mahdollista muuhunkin työskentelyyn aukioloaikojen puitteissa.
Fyysinen esteettömyys:
Muotoilualoihin keskittyvässa ammattikorkeakoulussa on yleensä erilliset rakennukset tai osa rakennuksesta eri koulutuslinjoille. Fyysinen esteettömyys omassa oppilaitoksessani totetutui parhaiten liikuntarajoitteiden näkökulmasta päärakennuksessamme, joka oli myös ns. yleistä tilaa. Rullatuolilla liikkuminen oli mahdollista, ja rakennuksen julkiset tilat olivat yhdessä tasossa. Tähän kuului esimerkiksi ruokala, opintotoimisto ja näyttelytilat. Muutoin lähes kaikkissa koulualueen rakennuksissa oli tavarahissi, mutta ei esimerkiksi rullatuolia varten liuskaa ulko-oville. Kulku oli myös jossain määrin rajattua eri opintolinjojen tiloissa. Oli yleinen käytäntö, että esimerkiksi minulla, keramiikan opiskelijalla ei ollut sosiaalisesti hyväksyttävää mennä toisen opintolinjan tiloihin ilman syytä. Tällä myös turvattiin laitteistoja ja mahdollisia keskeneräisiä töitä ja oppijoiden henkilökohtaisia tavaroita.
Psyykkinen, asenteellinen ja sosiaalinen esteettömyys:
Eri koulutuslinjojen fyysinen eristäytyneisyys vaikutti vuorovaikutukseen muiden oppijoiden ja henkilökunnan kanssa.Tämä vaikuttaa myös sosiaaliseen esteettömyyteen. Hyvä puoli eristäytyneisyydessä on se, että oman linjan sisällä oppijat tuntevat toisensa suhteellisen hyvin. Varsinkin samalla vuosikurssilla olijat nivoutuvat neljän vuoden aikana hyvinkin tiiviiksi ryhmäksi, koska niiden ihmisten kanssa työskentelet suurimman osan opiskeluajasta. Oppijat voisivat hyötyä omassa työskentelyssään paljon enemmän yhteistyöstä eri linjojen kanssa, yhteinen kurssikokonaisuus kahden eri linjan kanssa edistäisi oppimista ja uusien näkökulmien löytämistä esteettömyyden kehittämisen lisäksi. Ainoa mahdollisuus päästä työstämään uutta mateiaalia oli valitsemalla valinnaisopintoja toiselta opintolinjalta. En ikinä kohdannut omalla kohdallani taikka että kukaan muu olisi joutunut koulukiusauksen tai syrjinnän kohteeksi. Ilmapiiri oli useimmiten myönteinen ja opiskeluun orientoitunut, myös oppimisympäristöjen osalta.
Materiaalin hankinnassa hyödynnetty Talosen esitystä erityispedagogiikasta.
Harjoittelulukiossani erityisoppilaita on erittäin vähän / ei ollenkaan. Tyypillisimpinä lukioikäisillä on mielenterveyden erilaiset ongelmat, joista yksittäistapauksilla on koulunkäynnin vaikeuksia, ohjaavan opettajani mukaan. Opetusryhmässäni erityisoppilaita ei ollut, ei ainakaan sellaisia, joista ohjaavalla opettajallani olisi ollut tietoa. En oppilaiden kanssa kanssakäymisissä ollessani huomannut fyysisiä tai psyykkisiä vaikeuksia kellään, asenteellista ongelmaa muutamalla kylläkin. Ensivaikutelma toimii molempiin suuntiin, heti ensimmäisellä opetustunnilla sain tietyn käsityksen oppilaista, kuten he varmasti ovat saaneet minusta. Minun piti tietoisesti työskennellä sen eteen, että en anna ensivaikutelman vaikuttaa siihen, miten kohtelen oppilaitani. Jälkeenpäin huomaan myös, että ne ryhmän hiljaisimmat, tasaiset suorittajat jäivät vähemmälle minun huomiosta, joka harmittaa minua todella paljon. Kompastuin tähän opintojen aikana puhuttuun sisäänpäin vetäytyneet vs. ulospäin suuntautuneet- luokkadynamiikkaan.
Jos ryhmässä olisi ollut erityisopetusta vaativia oppilaita, olisin opetussisältöä muuttanut palvelemaan myös heitä. Alunpitäenkin tehtävänannossani oli pääpaino kuvissa- ei tekstissä, mutta tekstin sisältöä voisi muuttaa selkokielisemmäksi ja vaikeampia termejä avata, että kaikki varmasti ymmärtävät mitä lukevat. Tulostin tehtävänannon seinälle näkyviin, mutta oppilaat tulivat yleensä kysymään minulta suoraan, mitä tehdä seuraavaksi. Ensimmäisessä tehtävässä oli tarkoitus etsiä internetistä kyselyiden avulla oma toteemi/henkieläin, jos ryhmässä olisi ollut fyysisiä rajoitteita omaavia oppilaita, heidän kanssaan tehtävänanto jättäisi hienomotoriikan vaatimuksen pois, jos siihen ei kykene. Tehtävänanto olisi silloin heillä esimerkiksi että tee veistos lempieläimestäsi. Piirtämisen ja veistoksen tekemisen kanssa voitaisiin käyttää avustajaa, jos hienomotoriikka on niin huonoa, että oppilas ei itse pysty sitä tekemään. Tällaisissa tapauksissa oppilaalla olisi todennäköisesti henkilökohtainen avustaja koko koulupäivän ajan mukana, joka avustaisi myös tässä kurssityössä. Tarkoituksena pohjimmiltaan kuitenkin se, että minä en tee muiden puolesta, minä ohjaan, opetan ja seuraan työskentelyä. Pyörätuolissa olevan oppilaan osalta luokkahuonetta olisi pitänyt järjestellä niin, että liikkuminen työpisteelle ja pois on vaivatonta. Toinen vaihtoehto on sijoittaa oppilas sellaiseen kohtaan työskentelemään, jossa on tilaa olla, huoneeseen tullessa siihen pääsee helposti ja samoten poistuminen on helppoa, eikä hän estä muiden työskentelyä tai liikkumista tilassa. Kurssin sisältö olisi ainakin osittain myös mahdollista suorittaa etätyöskentelynä, jos oppilas ei pysty olemaan fyysisesti paikalla. Savityö on mahdollista tehdä missä vain, pitäisi vain selvittää miten oppilaalle saadaan materiaali annettua, jos hän ei pysty hakemaan niitä. Tässä tapauksessa yhteistyö vanhempien/tukiverkoston kanssa olisi tarpeen.
Koulurakennus ei ole esteetön esimerkiksi liikkumiseen liittyvien fyysisten vaikeuksien kanssa eläville; rakennus on monitasoinen ja koska se on rakennettu rinteeseen, portaita on erittäin paljon. Henkilökunnan ja erityistapauksissa oppilaiden käytössä on hissi, mutta sen avulla ei pääse täysin välttymään portailta.
Vuosia sitten erästä lievästi vammaista opiskelijaa varten rakennettiin porrashissejä muutamaan portaikkoon, mutta ne ovat käyttämättömät tällä hetkellä. Oppilaitoksessa on opiskelijana pyörätuolissa oleva henkilö ja hänellä on koulupäivien ajan henkilökohtainen avustaja. Ne oppilaat, joilla on mielenterveyden takia koulusuoritusvaikeuksia, ovat hoitosuhteessa ja heillä on mahdollisuus käyttää koulun tarjoamia oppilashuoltopalveluita (kuten tottakai kaikilla muillakin oppilailla); koulupsykologia, kuraattoria, terveydenhoitajaa.
Opintojen suorituksesta on mainittu yllä olevassa tekstissä, joka on otettu opetussuunnitelmasta. Joitain oppiainekohtaisia kursseja on myös mahdollista suorittaa itsenäisesti; tähän pitää tehdä lupa-hakemus, jonka käsittelee ensin aineopettaja ja sen jälkeen rehtori. Jos esimerkiksi oppilaan käytöksessä ilmenee ongelmia, etenemisprosessi on aineopettaja -->luokanvalvoja-->oppilashuoltoryhmä. Akuuteissa tapauksissa aineopettaja reagoi tilanteeseen sopivalla tavalla, riippuen minkälaista apua oppilas sillä hetkellä tarvitsee. Lukiolla on erityisopettajia aineopettajina, mutta heidän roolinsa on pääsääntöisesti vain lukitestien teettämistä.
Kurssiarvioinnissa otin huomioon jokaisen oppilaan yksilönä ja vertasin heitä myös löyhästi toisiinsa ryhmänä. Ryhmän arviointi kokonaisuutena olisi ollut helpompaa ja selkeämpää, jos olisin saanut arvioitavat materiaalit kaikilta kerralla. Mutta koska valmiita töitä putoili yksitellen arvioitavaksi, kokonaisuuden tarkastelu ei ollut suotuisaa. Muistin jokaisen oppilaan sillä perusteella, että millaista veistosta he tekivät, ja teettämäni portfolio osana kurssisuoritusta auttoi muistamaan, millaiset henkilöt tekivät mitäkin. Portfolion avulla pääsin ehkä vähän myös tutustumaan oppilaisiin, millaisia "suorittajia" he ovat ja onko kurssisisältö ollut heitä kiinnostava/motivoiva. Sellaiset oppilaat jotka ovat tottuneet tuottamaan teksiä toivat sitä esille dokumentoinnissa, joitakin ei kiinnostanut panostaa portfolioon tai ei ole tottunut työskentelemään sillä tavalla. Työskentelyvaiheessa huomasi niitä oppilaita, jotka olivat kiinnostuneet aiheesta ja vaikka lähes kaikilla tämä oli ensimmäinen kerta saven kanssa, se ei menoa haitannut. Oli ilo nähdä, miten paljon osa oppilaista panosti työhönsä ja motivaatio ja innostus oikein huokui heistä. Koska portfolion teko ei ole ollut heillä ainakaan kuvataiteen kursseilla aikaisemmin vastassa, en vaatinut heiltä kyseisessä tehtävässä paljoa. Olisin voinut pitää erillisen oman opetustunnin portfolion tekemisestä, mutta päätin olla tekemättä sitä; toisaalta en halunnut kuormittaa oppilaita liikaa ja loppujen lopuksi kurssin pääteemana oli tutustuminen keramiikkaan ja sen kanssa työskentely.
26 §
Esteettömyys ja opiskelijaksi ottamisen edellytykset:
Hakijan terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyvä seikka ei saa olla esteenä opiskelijaksi ottamiselle. Opiskelijaksi ei kuitenkaan voida ottaa sitä, joka ei ole terveydentilaltaan tai toimintakyvyltään kykenevä opintoihin liittyviin käytännön tehtäviin tai harjoitteluun, jos 33 §:ssä tarkoitettuihin opintoihin liittyvät turvallisuusvaatimukset sitä edellyttävät ja jos estettä ei voida kohtuullisin toimin poistaa.
Opiskelijaksi ottamisen esteenä 33 §:ssä tarkoitettuihin opintoihin on myös ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 81 §:n, tämän lain 33 §:n tai yliopistolain 43 a §:n mukainen opiskeluoikeuden peruuttamista koskeva päätös, jos toisten terveyden ja turvallisuuden suojelemiseen liittyvät seikat sitä edellyttävät. (11.8.2017/537)
Ammattikorkeakoulun tulee antaa opiskelijaksi pyrkiville tieto siitä, minkälaisia terveydentilaa koskevia vaatimuksia ja muita edellytyksiä opintoihin liittyy.
27 §
Opiskelijavalintaan liittyvä tiedonsaanti:
Jäljempänä 33 §:ssä tarkoitettuihin opintoihin opiskelijaksi pyrkivän tulee ammattikorkeakoulun pyynnöstä antaa opiskelijaksi ottamisen arvioinnin edellyttämät terveydentilaansa koskevat tiedot sekä tieto opiskeluoikeuden peruuttamista koskevasta päätöksestä.
28 b § (20.3.2015/257)
Opiskelupaikkojen varaaminen:
Ammattikorkeakoulun tulee turvata asianmukainen mahdollisuus päästä koulutukseen myös korkeakoulututkinnon suorittaneille ja opiskelupaikan vastaanottaneille. Ammattikorkeakoulun tulee huolehtia siitä, että eri hakijaryhmiin kuuluvien mahdollisuudet opiskelupaikan saamiseen eivät muodostu hakijoiden yhdenvertaisuuden kannalta kohtuuttoman erilaisiksi. Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon eri hakijaryhmiin kuuluvien osuus hakijoista, mahdollisuus siirtyä opintoihin muutoin kuin yhteishaun kautta sekä muut näihin rinnastettavat seikat.
30 a § (20.3.2015/325)
Opiskeluoikeuden jatkaminen:
Opiskeluoikeutta jatketaan, jos opiskelijalla huomioon ottaen hänen voimassa olevien ja puuttuvien opintosuoritustensa määrä ja laajuus sekä aikaisemmat päätökset lisäajan myöntämisestä, on mahdollisuus saattaa opintonsa loppuun kohtuullisessa ajassa. Ammattikorkeakoulun tulee lisäaikaa myöntäessään ottaa huomioon opiskelijan elämäntilanne.
31 §
Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön:
Opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.
Ammattikorkeakoulu voi hyväksyä järjestyssäännöt tai antaa muut järjestysmääräykset, joilla edistetään sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä ammattikorkeakouluyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä.
Edellä 2 momentissa tarkoitetuissa järjestyssäännöissä ja muissa järjestysmääräyksissä voidaan antaa ammattikorkeakouluyhteisön turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä ja asianmukaisesta käyttäytymisestä. Lisäksi määräyksiä voidaan antaa ammattikorkeakoulun omaisuuden käsittelystä sekä oleskelusta ja liikkumisesta ammattikorkeakoulun tiloissa ja alueella.
Koulutuksen esteettömyyteen liittyen ammattikorkeakoululaki antaa joitain raameja toimintamalleihin, mutta esimerkiksi erityisopetuksen järjestäminen ei ole lain velvoittamaa. Joissakin koulutusaloissa on käytössä SORA-säädös, jolloin opintoihin hakeutumista on jollakin tapaa rajoitettu, esimerkiksi jos on rikosrekisteri, ei voi hakeutua hoitoalalle.
Opiskeluhuolto ammattikorkeakoulussa:
Esimerkkinä Hamk (https://www.hamk.fi/opiskelijan-ohjeet/opiskeluterveydenhuolto/)
Opiskeluhuoltoon sisältyy oppija hyvän oppimisen, fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä, ylläpitämistä ja edellytyksiä lisäävää toimintaa.
Opiskeluterveydenhuollon tavoitteena on kokonaisuutena vahvistaa opiskeluyhteisön hyvinvointia, sekä yksilötasolla vahvistaa nuoren omia voimavaroja, sekä tukea aikuistumista ja elämänhallintaa. Oppijoiden käytettävissä on terveydenhuolto-ja sairaanhoitopalveluita, tarkoituksena edistää oppijoiden terveyttä, tukea opiskelukykyä, opiskeluympäristön terveyttä ja turvallisuutta. Syrjäytymisen ehkäisyssä tehdään moniammatillista yhteistyötä. Terveydenhoitaja tekee opintojen alussa terveyskysely-kartoituksen, jonka perusteella kutsuu tarvittaessa terveystapaamiseen, jos oppija näin haluaa. Terveydenhoitajan kanssa oppija pystyy keskustelemaan niin opintoihin, kuin henkilökohtaiseen elämänhallintaan ja terveyteen liittyvistä asioista luottamuksellisesti. Terveydenhoitajalta saa myös sairaanhoitopalveluita.
Oppilaitoksilla on jokaiselle oppijalle tapaturmavakuutus, joka korvaa sairaala- ja päivystyskäynnit, jos tapaturma sattuu kouluaikana. Opiskeluterveydenhuollon järjestää kunta, missä oppilaitos sijaitsee.
Esteettömyyden totetutuminen oman alan koulutuksessa
Käyn läpi entisen opinahjoni ja opintoaikani kokemuksia. Näin jälkikäteen huomaan, miten vähän esteettömyyttä eri muodoissa otettiin huomioon käymässäni ammattikorkeakoulussa. Esteettömyys on kuitenkin teema, mitä pitäisi toteuttaa aktiivisemmin ja paremmin myös korkeakouluissa, ei vain ammatillisessa koulutuksessa. Vaikka korkeakouluopiskelijat ovat vanhempia kuin toisen asteen oppijat, samat asiat vaikuttavat opintoihin ja niistä suoriutumiseen niin yksilö- kuin ryhmätasolla kuin muillakin koulutusasteilla.Pedagoginen esteettömyys:
Keramiikan opinnoissa tuntiopettajia oli neljä, joiden kaikkien kanssa opintojen aikana työskenneltiin paljon, joidenkin kanssa yhteistyö onnistui paremmin kuin toisten. Kaikkien kanssa ei voi tulla juttuun, mutta kultaisen keskitien löytäminen on tärkeää. Osalla opettajista oli taipumus suosia sellaisia oppijoita, joiden työskentely- ja toteutustapa olivat lähinna opettajan omaa tyyliä, jolloin ei-suosittujen oppijoiden työpanos ja arvosanat saattoivat kärsiä tällaisen opettajan kanssa työskennellessä.
Tässä huomasi miten kaksiteräinen miekka on, kun pitkän linjan yrittäjiä oli opetustyössä ilman opettajakoulutusta. En voi tietenkään yleistää, mutta olen huomannut itsessäni yrittäjänä ollessa tämän ilmiön, että harjoittelijaa opettaessa kädenjälki pitäisi olla joko täysin samanlaista kuin minulla tai miellyttää riittävästi, jotta lopputulos olisi mielestäni hyväksyttävää. Olen joutunut työskentelemään tietoisesti itseni kanssa, että oppisin pois tästä tyylistä, koska taiteessa ja käsityössä tärkeintä (minun mielestä) on löytää se oma tyyli ja tavat tehdä ja kehittää sitä, ei opetella kopioimaan opettajaa.
Oppimisympäristönä tilat mahdollistivat ryhmiytymista, mutta myös yksilötyöskentelyä. Opettajien työhuoneet olivat yhteydessä työskentelytiloihin, joka mahdollisti opettajan ohjausta oppituntien ulkopuolellakin. Pakollisten kurssien ohella työskentelytilojen käyttö oli mahdollista muuhunkin työskentelyyn aukioloaikojen puitteissa.
Fyysinen esteettömyys:
Muotoilualoihin keskittyvässa ammattikorkeakoulussa on yleensä erilliset rakennukset tai osa rakennuksesta eri koulutuslinjoille. Fyysinen esteettömyys omassa oppilaitoksessani totetutui parhaiten liikuntarajoitteiden näkökulmasta päärakennuksessamme, joka oli myös ns. yleistä tilaa. Rullatuolilla liikkuminen oli mahdollista, ja rakennuksen julkiset tilat olivat yhdessä tasossa. Tähän kuului esimerkiksi ruokala, opintotoimisto ja näyttelytilat. Muutoin lähes kaikkissa koulualueen rakennuksissa oli tavarahissi, mutta ei esimerkiksi rullatuolia varten liuskaa ulko-oville. Kulku oli myös jossain määrin rajattua eri opintolinjojen tiloissa. Oli yleinen käytäntö, että esimerkiksi minulla, keramiikan opiskelijalla ei ollut sosiaalisesti hyväksyttävää mennä toisen opintolinjan tiloihin ilman syytä. Tällä myös turvattiin laitteistoja ja mahdollisia keskeneräisiä töitä ja oppijoiden henkilökohtaisia tavaroita.
Psyykkinen, asenteellinen ja sosiaalinen esteettömyys:
Eri koulutuslinjojen fyysinen eristäytyneisyys vaikutti vuorovaikutukseen muiden oppijoiden ja henkilökunnan kanssa.Tämä vaikuttaa myös sosiaaliseen esteettömyyteen. Hyvä puoli eristäytyneisyydessä on se, että oman linjan sisällä oppijat tuntevat toisensa suhteellisen hyvin. Varsinkin samalla vuosikurssilla olijat nivoutuvat neljän vuoden aikana hyvinkin tiiviiksi ryhmäksi, koska niiden ihmisten kanssa työskentelet suurimman osan opiskeluajasta. Oppijat voisivat hyötyä omassa työskentelyssään paljon enemmän yhteistyöstä eri linjojen kanssa, yhteinen kurssikokonaisuus kahden eri linjan kanssa edistäisi oppimista ja uusien näkökulmien löytämistä esteettömyyden kehittämisen lisäksi. Ainoa mahdollisuus päästä työstämään uutta mateiaalia oli valitsemalla valinnaisopintoja toiselta opintolinjalta. En ikinä kohdannut omalla kohdallani taikka että kukaan muu olisi joutunut koulukiusauksen tai syrjinnän kohteeksi. Ilmapiiri oli useimmiten myönteinen ja opiskeluun orientoitunut, myös oppimisympäristöjen osalta.
Materiaalin hankinnassa hyödynnetty Talosen esitystä erityispedagogiikasta.
Erityispedagogiikka opetusharjoittelussa lukiossa:
 |
| https://www.kajaaninlukio.fi/wp-content/uploads/sites/2/2017/01/Kajaanin-lukion-opetussuunnitelma-1.8.2016-alkaen.pdf |
Jos ryhmässä olisi ollut erityisopetusta vaativia oppilaita, olisin opetussisältöä muuttanut palvelemaan myös heitä. Alunpitäenkin tehtävänannossani oli pääpaino kuvissa- ei tekstissä, mutta tekstin sisältöä voisi muuttaa selkokielisemmäksi ja vaikeampia termejä avata, että kaikki varmasti ymmärtävät mitä lukevat. Tulostin tehtävänannon seinälle näkyviin, mutta oppilaat tulivat yleensä kysymään minulta suoraan, mitä tehdä seuraavaksi. Ensimmäisessä tehtävässä oli tarkoitus etsiä internetistä kyselyiden avulla oma toteemi/henkieläin, jos ryhmässä olisi ollut fyysisiä rajoitteita omaavia oppilaita, heidän kanssaan tehtävänanto jättäisi hienomotoriikan vaatimuksen pois, jos siihen ei kykene. Tehtävänanto olisi silloin heillä esimerkiksi että tee veistos lempieläimestäsi. Piirtämisen ja veistoksen tekemisen kanssa voitaisiin käyttää avustajaa, jos hienomotoriikka on niin huonoa, että oppilas ei itse pysty sitä tekemään. Tällaisissa tapauksissa oppilaalla olisi todennäköisesti henkilökohtainen avustaja koko koulupäivän ajan mukana, joka avustaisi myös tässä kurssityössä. Tarkoituksena pohjimmiltaan kuitenkin se, että minä en tee muiden puolesta, minä ohjaan, opetan ja seuraan työskentelyä. Pyörätuolissa olevan oppilaan osalta luokkahuonetta olisi pitänyt järjestellä niin, että liikkuminen työpisteelle ja pois on vaivatonta. Toinen vaihtoehto on sijoittaa oppilas sellaiseen kohtaan työskentelemään, jossa on tilaa olla, huoneeseen tullessa siihen pääsee helposti ja samoten poistuminen on helppoa, eikä hän estä muiden työskentelyä tai liikkumista tilassa. Kurssin sisältö olisi ainakin osittain myös mahdollista suorittaa etätyöskentelynä, jos oppilas ei pysty olemaan fyysisesti paikalla. Savityö on mahdollista tehdä missä vain, pitäisi vain selvittää miten oppilaalle saadaan materiaali annettua, jos hän ei pysty hakemaan niitä. Tässä tapauksessa yhteistyö vanhempien/tukiverkoston kanssa olisi tarpeen.
Koulurakennus ei ole esteetön esimerkiksi liikkumiseen liittyvien fyysisten vaikeuksien kanssa eläville; rakennus on monitasoinen ja koska se on rakennettu rinteeseen, portaita on erittäin paljon. Henkilökunnan ja erityistapauksissa oppilaiden käytössä on hissi, mutta sen avulla ei pääse täysin välttymään portailta.
Vuosia sitten erästä lievästi vammaista opiskelijaa varten rakennettiin porrashissejä muutamaan portaikkoon, mutta ne ovat käyttämättömät tällä hetkellä. Oppilaitoksessa on opiskelijana pyörätuolissa oleva henkilö ja hänellä on koulupäivien ajan henkilökohtainen avustaja. Ne oppilaat, joilla on mielenterveyden takia koulusuoritusvaikeuksia, ovat hoitosuhteessa ja heillä on mahdollisuus käyttää koulun tarjoamia oppilashuoltopalveluita (kuten tottakai kaikilla muillakin oppilailla); koulupsykologia, kuraattoria, terveydenhoitajaa.
Opintojen suorituksesta on mainittu yllä olevassa tekstissä, joka on otettu opetussuunnitelmasta. Joitain oppiainekohtaisia kursseja on myös mahdollista suorittaa itsenäisesti; tähän pitää tehdä lupa-hakemus, jonka käsittelee ensin aineopettaja ja sen jälkeen rehtori. Jos esimerkiksi oppilaan käytöksessä ilmenee ongelmia, etenemisprosessi on aineopettaja -->luokanvalvoja-->oppilashuoltoryhmä. Akuuteissa tapauksissa aineopettaja reagoi tilanteeseen sopivalla tavalla, riippuen minkälaista apua oppilas sillä hetkellä tarvitsee. Lukiolla on erityisopettajia aineopettajina, mutta heidän roolinsa on pääsääntöisesti vain lukitestien teettämistä.
Kurssiarvioinnissa otin huomioon jokaisen oppilaan yksilönä ja vertasin heitä myös löyhästi toisiinsa ryhmänä. Ryhmän arviointi kokonaisuutena olisi ollut helpompaa ja selkeämpää, jos olisin saanut arvioitavat materiaalit kaikilta kerralla. Mutta koska valmiita töitä putoili yksitellen arvioitavaksi, kokonaisuuden tarkastelu ei ollut suotuisaa. Muistin jokaisen oppilaan sillä perusteella, että millaista veistosta he tekivät, ja teettämäni portfolio osana kurssisuoritusta auttoi muistamaan, millaiset henkilöt tekivät mitäkin. Portfolion avulla pääsin ehkä vähän myös tutustumaan oppilaisiin, millaisia "suorittajia" he ovat ja onko kurssisisältö ollut heitä kiinnostava/motivoiva. Sellaiset oppilaat jotka ovat tottuneet tuottamaan teksiä toivat sitä esille dokumentoinnissa, joitakin ei kiinnostanut panostaa portfolioon tai ei ole tottunut työskentelemään sillä tavalla. Työskentelyvaiheessa huomasi niitä oppilaita, jotka olivat kiinnostuneet aiheesta ja vaikka lähes kaikilla tämä oli ensimmäinen kerta saven kanssa, se ei menoa haitannut. Oli ilo nähdä, miten paljon osa oppilaista panosti työhönsä ja motivaatio ja innostus oikein huokui heistä. Koska portfolion teko ei ole ollut heillä ainakaan kuvataiteen kursseilla aikaisemmin vastassa, en vaatinut heiltä kyseisessä tehtävässä paljoa. Olisin voinut pitää erillisen oman opetustunnin portfolion tekemisestä, mutta päätin olla tekemättä sitä; toisaalta en halunnut kuormittaa oppilaita liikaa ja loppujen lopuksi kurssin pääteemana oli tutustuminen keramiikkaan ja sen kanssa työskentely.
Kommentit
Lähetä kommentti