Höpöilyä

Olen Kaenuulainen keramiikkamuotoilija, joka haluaa opettajaksi. Homma lähti käyntiin muutama vuosi sitten, kun ajauduin (ehkä vähän painostuksen alla) opiskelemaan kasvatustieteen perusteita avoimeen yliopistoon. Suoriuduin opinnoista paremmin kuin olin osannut odottaa ja kaappihaaveeni kuviksen opettajasta alkoi näyttää jopa mahdolliselta. Seuraavaksi tietenkin kasv.tieteiden jälkeen piti ruveta etsimään, että mites ne pedagogiset saisi suoritettua töitten ohella. Olen täyspäiväinen yrittäjä jo vuodesta 2012, eikä täyspäiväinen opiselu ollut vaihtoehto. Epätoivo jo alkoi iskemään, kun näytösti, että pedagogisia voi opiskella vain yliopistossa, täyspäiväisenä opiskelijana, mikä tarkoittaa pääsykokeita, toiselle paikkakunnalle muuttoa ynnä muuta ei-niin-mukavaa.

Jollakin ihmeen kaupalla kuitenkin löysin tietoa opettajan ammattitutkinnosta, joka herätti toivoa. Olin oikeastaan eniten järkyttynyt siitä, että tällainen vaihtoehto ei ollut minulla jo tiedossa, en ollut ikinä kuullutkaan että myös amk- tasolla voi opiskella opettajaksi! Tammikuussa 2017 laitoin paperit sisään, haku toimi periaatteessa pisteyttämällä lähettämä cv. mitä enemmän olet jo käynyt koulua ja hankkinut ammattikokemusta, sen paremmat mahikset, riippuen myös alasta, minkä avulla haet. Tottakai, ensimmäinen haku ei tärpännyt, taisin jäädä pari pistettä alarajasta. Koska haku on vain kerran vuodessa, alkoi pitkä odotus kevääseen 2018. Olin erittäin yllättynyt ja melekein itku meinasi päästä, kun tuli tieto että toisella kerralla nappasi ja pääsin "sisään"!

Tämä blogi on osa tätä oppimis- ja opiskeluprosessia, sekaan saattaa joutua välillä jotain muutakin asian vierestä. Kuten esimerkiksi:

Heta, opintojen alussa kotiimme haettu mäyräkoira jolla on enemmän luonnetta kuin pienellä kylällä. Vihaa vesisadetta, täytyy olla huomion keskipiste ja paras paikka nukkumiselle on ehdottomasti äiskän tai iskän syli. Kopassa nukkuminen on ihan hanurista.