Kesäkuu- mikä fiilis jäi
Koulutuksen osalta kesäkuu meni aikamoisessa myllerryksessä. Ensin tuntui ensimmäiset lähipäivät, että ei edetä asioissa eteenpäin lainkaan, sitten yhtäkkiä kaasutettiin vitosvaihteella täysiä eteenpäin. Aluksi kaikki info, mitä saatiin tuntui jäsennellyltä ja selkeältä, mutta kun asiaa alkoi tulla enemmän ja sisällöltään "tuhdimpaa", meinasi pakka levitä, minulla ainakin. Ei kärsinyt olla hetkeäkään keskittymättä, saattoi jäädä paitsi yhtäkkiä jostain tärkeästä tiedosta. Edelleenkin tämän hetkinen fiilis on koulun alotuksen kanssa aika kaoottinen, ajan kanssa ja itsekseen mietittynä asioita on saanut jäsenneltyä jotenkuten järkeväksi janaksi, siitä mitä on tehty, mitä pitää tehdä ja milloin.
Muista oppilaista alkoi päästä vähän jyvälle, millaisia persoonia joukossa on. Viimeistään ryhmätöitä tehdessä tutustuu ryhmäläisiin joko hyvässä tai pahassa. Se tulee olemaan minulle haasteellinen paikka, vaikka toimin mielestäni ryhmässä hyvin ja saan ajatukseni kuuluviin, perustoiveena on aina saada mahdollisuus toimia yksin. Olen kyllä huomannut sen, että ryhmäpaine on omalle suoritukselleni hyväksi, vaikkakin stressinsietokykyni on nykyään erittäin matala suorittamisen suhteen (kiitos yrittäjyys). Tässä koulutuksessa tässä hetkessä aion suoriutua ryhmätyöskentelyssä mahdollisimman hyvin, koska tiedän, että jaettu taakka on aina pienempi. Ja taidan päästä toteuttamaan itseopiskelu-intoani ihan riittävästi koulutuksen ajan.
Minulla oli kovat suunnitelmat heinä- ja elokuulle suoritusten suhteen, mutta koira-mammana oleminen onkin ollut työläämpää (ja vähäunisempaa! ) mitä luulin. Sain suoritettua muutaman osaamismerkin, niiden tekeminen on ollut sopivan kevyttä, että ne on saanut yhdeltä istumalta valmiiksi asti. Olen jopa soimannut itseäni erittäin paljon kesän aikana, kun mitään, mitä olin suunnitellut tekeväni ei onnistunutkaan. Loppujen lopuksi piti takoa itseään päähän että kyllä minä tämän tutkinnon suoritan, vaikka en saanut kesälomaa käytettyä hyödyksi niin hyvin kuin ajattelin. Ja ainakin hetken verran sallittakoon, että koiran kasvatus menee koulun edelle tässä tapauksessa.
Muista oppilaista alkoi päästä vähän jyvälle, millaisia persoonia joukossa on. Viimeistään ryhmätöitä tehdessä tutustuu ryhmäläisiin joko hyvässä tai pahassa. Se tulee olemaan minulle haasteellinen paikka, vaikka toimin mielestäni ryhmässä hyvin ja saan ajatukseni kuuluviin, perustoiveena on aina saada mahdollisuus toimia yksin. Olen kyllä huomannut sen, että ryhmäpaine on omalle suoritukselleni hyväksi, vaikkakin stressinsietokykyni on nykyään erittäin matala suorittamisen suhteen (kiitos yrittäjyys). Tässä koulutuksessa tässä hetkessä aion suoriutua ryhmätyöskentelyssä mahdollisimman hyvin, koska tiedän, että jaettu taakka on aina pienempi. Ja taidan päästä toteuttamaan itseopiskelu-intoani ihan riittävästi koulutuksen ajan.
Minulla oli kovat suunnitelmat heinä- ja elokuulle suoritusten suhteen, mutta koira-mammana oleminen onkin ollut työläämpää (ja vähäunisempaa! ) mitä luulin. Sain suoritettua muutaman osaamismerkin, niiden tekeminen on ollut sopivan kevyttä, että ne on saanut yhdeltä istumalta valmiiksi asti. Olen jopa soimannut itseäni erittäin paljon kesän aikana, kun mitään, mitä olin suunnitellut tekeväni ei onnistunutkaan. Loppujen lopuksi piti takoa itseään päähän että kyllä minä tämän tutkinnon suoritan, vaikka en saanut kesälomaa käytettyä hyödyksi niin hyvin kuin ajattelin. Ja ainakin hetken verran sallittakoon, että koiran kasvatus menee koulun edelle tässä tapauksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti