Tiimin yhteinen blogiteksti eettisistä periaatteista

Vihreä ryhmä: Kirsi, Sanna, Ville, Mikko, Eeva

OPETTAJAN EETTISET PERIAATTEET

Opettaja ja yhteiskunta

Opettajan työ on eettisesti hyvin moninainen ja merkityksellinen monestakin eri näkökulmasta 
tarkasteltuna. Opetustyö on yhteiskuntamme keskeinen tehtävä, onhan Suomessa maksuton 
koulutus ja tasa-arvoinen mahdollisuus kaikille saada koulutus ammattiin, henkilökohtaisesta 
taustasta riippumatta. Opettajan tehtävänä on taata oppijoille kasvatuksen ja kasvun 
mahdollisuuksia, jotta saamme demokraattiseen yhteiskuntaamme osaavia ja vastuullisia 
jäseniä. Opettajan roolina on toimia oppijan oikeuksien ja etujen valvojana, mutta tämä 
edellyttää myös kriittistä tarkastelua. Tästä esimerkkinä voisi olla vaikka oppijan arviointi; 
opettaja toimii oikeudenmukaisesti tarkastaessaan oppijan osaamista suhteessa 
yhteiskunnan määrittelemiin tavoitteisiin, kuten esim. valtakunnallisiin arviointi- ja/tai 
osaamiskriteereihin eli kompetensseihin. Pelkästään yhteiskunta ei kuitenkaan anna 
raameja opettajalle toimia työssään, vaan opettajan oma sitoutuminen, motivaatio ja 
halu ammatilliseen kehittymiseen suhteessa annettuihin resursseihin on avainasemassa 
opettajan yhteiskunnallisessa tehtävässä menestymiseen. Nykyajan opettajuudelta ja 
koulutukselta edellytetäänkin myös nopeaa reagointia työelämän tarpeisiin. Ammatillisessa 
koulutuksessa yrittäjyyskasvatus on hyvä esimerkki siitä, miten opettajuudella, asenteellä 
sekä työelämäntarpeet huomioimalla voidaan täyttää koulutuksen ja opettajuuden 
yhteiskunnallista tehtävää.

 

Opettaja ja sidosryhmät

Paikallisella tasolla toimiessa opettajalla on useita sidosryhmiä yhteistyössä. 
Sidosryhmäyhteistyön tarkoituksena on oppimisen ja kehityksen tukeminen ja 
oppimismahdollisuuksien laajentaminen.  Alaikäisten kanssa työskennellessä 
huoltajat ovat keskeinen “yhteistyökumppani”, mutta korkea-asteella oppijat 
kantavat vastuun jo itsestään. Keskeinen yhteistyökumppani jokaisella 
koulutusasteella ovat erilaiset sosiaali- ja terveyshuollon viranomaiset. 
Näistä esimerkkinä opiskeluterveydenhuolto (terveydenhoitajat, lääkärit), 
opintopsykologi ja kuraattori. Myös muut viranomaiset voivat kuulua opettajan 
sidosryhmiin. Esimerkki oppilaitoksella toimii hyvinvointitiimi, johon kuuluu 
korkeakoululiikunnan edustaja(t), opiskelijakunnan edustaja(t), opintopsykologi, 
kuraattori, oppilaitospappi, Kaupungin nuorisotyöntekijöitä, 
opiskeluterveydenhuollon edustajat sekä opintoasiain päällikkö. Lisäksi Oppilaitoksella
toimii ohjauksen tiimi, jossa on muun muassa eri alojen opinto-ohjaajia, kuraattori 
sekä tuutori-opettajia. Keskeistä näissä molemmissa tiimeissä on edistää opiskelijoiden 
hyvinvointia ja edellytyksiä oppimiseen.

Opettaja ja moniarvoisuus

Osa opettajan työtä on kohdella oppilaita yhdenvertaisina ja samanarvoisina taustoista huolimatta. 
Yhteiskunnan määrittelemien velvoitteiden lisäksi oppijoiden monimuotoiset taustat (muun muassa 
niin kulttuuriset, uskonnolliset kuin sukupuoli- ja seksuaalisuuntautumiset) luovat opettajalle 
haasteita ja vastuuta; oppijoilla pitäisi olla mahdollisuus oppia ympäristössä, jossa he eivät 
kohtaa ennakkoluuloja, kiusaamista tai syrjintää. Näiden asioiden käsittely ja yhteistyön 
sujuvuus oppijoiden vanhempien kanssa on tärkeää, varsinkin silloin kun on kyseessä 
alaikäisiä oppijoita.

Koska Suomeen on saapunut viime vuosina suuria määriä pakolaisia ja maahanmuuttajia, 
opettajien opetusrepertuaari on joutunut kasvamaan ja oppimissisällöissä ovat teemoja, 
joihin  suomalaisessa kulttuurissa on sisäänkasvettu. Suomen kielen opiskelun lisäksi 
kulttuuriopettaminen on tärkeässä roolissa, kun oppijoina on eri kulttuureista tulevia henkilöitä. 
Arkipäivän käytänteet kaupassa käynnistä natiivien kohtaamisiin ja kanssakäymisiin ovat 
teemoja, joihin opettajien ei ole tarvinnut aktiivisesti keskittyä opetussisällön suunnittelussa. 
Viime kädessä opettajan velvoitteena olisi tuottaa vastuullisia, yhteiskunnassa toimivia jäseniä, 
joilla on tarvittavat perustiedot ja -taidot tämän toteutumiseen.

Kulttuurierojen lisäksi myös uskonto asettaa uusia rajoituksia ja käytänteitä opetukseen. 
Muslimit esimerkiksi joka vuosi juhlivat ramadania, mikä tarkoittaa että kuukauden ajan 
oppijat eivät valoisan aikaan syö mitään. Tässä on taas opettajalle haaste, miten pitää 
yllä keskittymistä ja jaksamista koulupäivän aikana, kun oppijoiden henkinen ja fyysinen 
jaksaminen on lähes nollassa.

Toinen teema, joka on ollut erittäin paljon pinnalla ja otsikoissa on ollut nuorten 
mahdollisuudet ilmentää sukupuoltaan ja seksuaalista suuntautumistaan avoimesti julkisesti, 
esimerkiksi kouluissa. Yhteiskunnan heteronormatiivista ajattelua on ravisteltu viime vuosina 
paljon, ja tämä on luonut myös voimakasta vastarintaa ja sukupuolirasismia. 
Koulutusympäristöissä se vaatii opettajalta avarakatseisuutta, ymmärrystä ja omien 
ennakkoluulojen tarkastelua kun ollaan päivittäin tekemisissä oppijoiden kanssa, jotka 
eivät sovi perinteiseen heteromies-heteronainen, tai edes mies-nainen “kategoriaan.

Se, miten oppijat haluavat tuoda julki itsestään ulkoisesti ei vaikuta heidän oppimiseensa, 
opettajan tapaan ohjata ja heidän keskeiseen vuorovaikutukseen. Kun opettajana kunnioitat 
asiakkaitasi, myös he kunnioittavat sinua.

Opettaja ja oppija

Opettajan työtä ohjaavissa eettisissä periaatteissa määritellään opettajan suhdetta oppijaan. 
Tämän suhteen perustana toimivat ihmisoikeudet, joiden soisin olevan osa ihmisten välistä toimintaa.

Tuleva ammatillinen opettaja, muista seuraavat asiat:

-Huomioi ja kunnioita oppijan ainutkertaisuutta ja oikeuksia oppijana!

-Suhtaudu ja toimi inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti!

Oppijan ainutkertaisuuden näkyväksi tekeminen voi mahdollistua esimerkiksi 
vuorovaikutteisessa opetuksessa. Yhteisöllisessä oppimistilanteessa oppijan 
on mahdollista työstää opittavia asioita maailmankuvastaan käsin. Opettajan 
onnistuessa luomaan turvallisen, avoimen ja luottamuksellisen oppimisilmapiirin, 
oppija tulee kohdelluksi ainutkertaisena. Kokonaan toisenlaisessa opetusmenetelmässä, 
vastakohtana edelliseen, oppija voi kokea olevansa vain opetustilassa olevaa massaa. 
Massaa, jolle suolletaan yksisuuntaisesti asioita, mahdollisesti jopa valmiiksi opeteltujen 
sanojen ja askelmerkkien mukaisesti.

• Sallikaamme ja sietäkäämme siis tulevina ammatillisina opettajina 
  vuorovaikutuksellisen opetuksen mukanaan tuomat sattumukset ja suunnitelmien muutokset!

Opettajana on pyrittävä oppijan lähtökohtien, ajattelun ja mielipiteiden ymmärtämiseen. 
Osaamistavoitteiden saavuttaminen edellyttää opettajan huomioimaan oppimiseen 
vaikuttavien asioiden, kuten esimerkiksi iän ja ihmisten moninaiset tavat omaksua tietoa. 
Oppija tarkastelee opittavaa asiaa aiempien kokemustensa ja elämäntilanteensa kautta.
Opettaja ei voi myöskään olettaa, että hänen ja oppijan mielipiteet opittavasta asiasta 
olisivat samansuuntaiset. Mielipiteiden selvittäminen vuorovaikutuksessa, tarkoitukseen 
soveltuvalla opetusmenetelmällä, on mahdollista ja tarpeellista esimerkiksi asenteiden opetuksessa.

Opettajan tulee välttää kokonaan oppijoihin liittyvää vitsailua! Hienotunteisuus persoonaan 
ja yksityisyyteen liittyvien asioiden käsittelyssä on valttia. Esimerkiksi käytännön harjoittelussa 
olevan opiskelijan arviointitilaisuudessa oppijan persoonallisten piirteiden käsittelyn välttämisessä 
opettaja on avainasemassa. Olen ollut opettajana mukana tilanteissa, joissa työelämän edustaja 
”arvioi opiskelijan osaamista” luonnehtien häntä kutakuinkin sanoin: ”Olet luonteeltasi näköjään 
hiljainen ja arkuus näkyy toiminnassasi ja potilaiden kohtaamistilanteissa.”. Opiskelijoiden saamista 
harjoittelun kirjallisista palautteista ja osaamisen arvioinneista voin usein lukea: ”Olet tosi kiva 
ja kiltti opiskelija.”. Opettajan tehtävä on (hienotunteisesti!) opastaa ohjaajaa tarkastelemaan 
opiskelijan osaamista suhteessa harjoittelulle asetettuihin tavoitteisiin ja kriteereihin.

Uskoakseni isolla osalla meistä on jonkinlaista tarttumapintaa sanapariin ”opettajan silmätikku”. 
Eettisten ohjeiden mukaan opettajan ei tule hyväksyä missään muodossa esiintyvää
 kiusaamista tai toisen ihmisen hyväksikäyttöä. Tämä sääntö koskee kaikkia oppijan 
kanssa toimivia henkilöitä.

Opettajan tulee jättää ”tulpat pois korvista ja laput silmistä” ja avata suunsa oppijan hyväksi
 aina tarpeen vaatiessa.

Opettajan on myös kuunneltava herkin korvin ja katsottava ympärilleen tarkkaavaisin 
silmin, huomatakseen ja huomioidakseen erityistä huolenpitoa ja suojelua tarvitsevat oppijat.

Opettajan tehtäviin kuuluvat oppijoiden kasvattaminen yhteistyöhön ja hyviksi yhteiskunnan 
jäseniksi sekä luottamuksen ja hyvien ihmissuhteiden rakentaminen. Työ luottamuksellisen 
oppimisilmapiirin rakentamiseksi alkaa ensimmäisestä oppijan ja opettajan välisestä kontaktista. 
Työtä jatketaan aina siihen saakka, kun näille ”hyville yhteiskunnan jäsenille” annetaan todistus 
suoritetuista opinnoista.

Opettajan eettisissä periaatteissa mainitaan seuraavaa: ”Opettajan vastuu oppijasta on sitä 
suurempi mitä nuoremman oppijan kanssa hän työskentelee. Opettaja toimii yhteistyössä 
lapsesta ja nuoresta vastuussa olevien aikuisten kanssa.” Ammatillinen opettajan kohtaama 
opiskelijaryhmä voi koostua juuri peruskoulunsa päättäneistä nuorista ja lähellä eläkeikää 
olevista aikuisopiskelijoista. Luonnollisestikin vastuu alaikäisestä nuoresta yhdessä hänestä 
vastuussa olevien aikuisten kanssa on suuri.

Opettajan suhde työhönsä

Opettajan työtä ohjaa opetussuunnitelmat sekä työyhteisön säännöt ja ohjeet. Jokainen 
opettaja tuo omalla persoonallisuudellaan erilaisuutta opetustyöhön ja työyhteisöön. 
Yleensä opettajat työskentelevät isoissa työyhteisöissä, missä tulee hyväksyä erilaisia 
persoonia ja toimintatapoja ja hyväksyä erilaiset näkökannat. Työyhteisön sisällä on 
jokaisella opettajalla oikeus tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja hyväksytyksi omana 
itsenään. Tämä vaikuttaa myös työilmapiiriin, mikä taas näkyy työssä viihtymisenä ja 
opetuksen laatuna. Opettajan on hyvä muistaa huolehtia myös omasta työhyvinvoinnista 
ja työssä jaksamisesta. Opetustyössä on pysyttävä ”ajan hermoilla” ja kehitettävä omaa 
ammattitaitoa, jotta pystyy hoitamaan työnsä vastuullisesti. Jokainen ala kehittyy nykypäivänä 
hurjaa vauhtia eteenpäin, esimerkiksi saadaan tutkimustuloksia, tai lakinormit muuttuvat. 
Tämä edellyttää perehtymään, kehittämään ja pohtimaan omaa opetusalaa sekä opetustyötä.

Opettaja työyhteisössä

Arvostus tehtäväänsä kohtaan on jokaisella yksilöllistä, opettajan on ymmärrettävä,
 että hän omalta osaltaan on vastuussa myös työyhteisön hyvinvoinnista. Opettajana
 on osattava pyytää tarvittaessa apua muilta työyhteisön jäseniltä ja osattava myös tukea
 muita omat voimavarat ja osaamisalueet huomioon ottaen.

Opettajat tekevät usein töitä yksin, mutta myös yhdessä. Opettajan täytyy pystyä
 yhteistyöhön työyhteisön muiden jäsenten kanssa. Omalla persoonallaan vaikutetaan
 koko yhteisöön. Itse kukin voi vaikuttaa työyhteisön hyvinvointiin omalla toiminnallaan. 
Ei tarvitse kaikista työtovereista tykätä tai olla ystävä, mutta toimeen pitää tulla. 
Tällöin opettaja voi ottaa neutraalin roolin, jolloin ei tule ristiriitoja. Opettajan on 
myös pystyttävä sovittelijan rooliin tarvittaessa.

Kuvat: pixabay.com

Arviointiryhmä sininen

• Asioita pohdittu monesta näkökulmasta
• Pohdintaa esimerkkiin viitaten
• Teksti osin suoraan alkuperäisestä tekstistä
• Tekstiä voisi tiivistää

Kulttuurierot ja niiden huomiointi esimerkein.

Opettajan toiminta arviointi tilanteessa.

Osaaminen tunnistettu ja tunnustettu.